Mistä Mara Balls sai alkunsa?
Kun Jytikset (eli Jukka ja Jytämimmit) lopetti elokuussa 2015, tunsin syvällä sielussani ettei Mara Balls ole valmis kuolemaan. Seurasi kuitenkin eräänlainen suruaika ja pari kuukautta tein musaa pääasiassa yksin. Soitin myös muutaman soolokeikan. Pian kaipasin jo bändiä ja sitä energiaa, joka syntyy bändisoittamisessa. Itseasiassa, en voi elää ilman sitä. Rumpali-Antin kanssa ollaan soitettu jo vuosia (Shoraiders), Aapoon tutustuin 2014 ja tiesin jo silloin, että tän tyypin kanssa päädyn soittamaan. Nyt Jytisten jälkeen oli oikee aika sille. Lokakuussa 2015 taidettiin soittaa jo eka keikka triona. Antti ja Aapo on parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunu. Niiden rinnalla koen täydellistä musiikillista vapautta ja luottamusta. En vois pyytää parempaa bändiä.
Miten bändi eroaa kokoonpanona ja musiikillisesti levyllä ja livenä?
Ensinnäkin, Mara Balls on mun, Maria Mattilan, alter ego. Kun Mara Balls nousee lavalle, sen bändissä soittaa rumpali Antti ja basisti Aapo. Nyt julkaistavalla debyyttilevylläni on myös vierailevia soittajia. Esimerkiksi hyvä ystäväni Lassi Valtonen soittaa pariin biisiin rummut. Oon tehny ratkaisut biisien ehdoilla; nää kaksi biisiä vaati rinnalleen Lassia. Kyseiset kappaleet (Vuorten Taa, Elämän Jälkeen) mä olen säveltäny suruaikana elo-syyskuussa 2015. Soitan kaikki muut soittimet kyseisissä kappaleissa itse. Ne on kaksi hyvin henkilökohtaista biisiä. En mä edes tiedä tulenko mä soittamaan niitä biisejä keikoilla.
Julkaistujen biisien perusteella Mara Balls voi olla psykedeelistä kitarointia, jytä- tai jyystörokkia, mutta hempeilyä mahtuu sekaan myös. Millainen levy on tulossa?
Levy on kuin läpileikkaus mun epävakaaseen tunne-elämään ja häilyvään, ristiriitaiseen persoonaan. Totta helvetissä sinne mahtuu monenlaisia tasoja! Toisessa hetkessä mä pelkään elää, seuraavassa mä kaahaan kaasu pohjassa niinku kuolematon. Kaikki tunteet ja tarinat on osa mua. Ei mulle tulis mieleenkään jättää jotain biisiä pois "kun ei tää nyt sovi tähän rokkikokonaisuuteen". Vitut. Mikäs sen parempaa ku rakentaa ja hajottaa ja rakentaa taas. Se kuvastaa hyvin mun sisäistä kaaosta.
Huomasimme, että pidit ukulele-loman! Kerro lisää, millainen merkitys tällä mahtavalla soittimella on ollut levyntekoon?
Levynteossa oli lyhyt tauko, jonka aikana karkasin Espanjaan. Sain joululahjaksi ukulelen, ja rämpyttelin sitä samalla kun mittailin tuntemattomia kujia ja katuja. Tavallaan soitin soundtrackia omalle kulkemiselle. Se resetoi mut hyvin kaikesta levyntekoprosessiin liittyvistä keloista, paineista ja suunnitelmista. Sittemmin kun levy valmistui, olen alkanu myös säveltää ukulelella. Rakastan sitä, kun se on niin pieni ja herkkä. Vähän on paljon.
Koska levy ilmestyy?
Levy ilmestyy toukokuussa onnenpäivänä perjantaina 13. Julkkaribileet on jossain mielenkiintoisessa kohteessa Tampereella, asia selvinnee lähiviikkoina. Sen voin paljastaa, että kyseessä ei ole mikään baari tai ravintola. Jotain ihan muuta.
Olet aiemminkin soittanut Pingisklubilla levyjä, Jytämimmien kanssa. Millaiset muistot jäi?
Se oli huippua. Mä soitin Black Sabbathin Supernautin ainakin kolme kertaa. Jukka soitti kovia kotimaisia, joista osa oli mulle ennestään vieraita. Siinä oppi myös paljon. Ne oli hyvät bileet. Bailattiin tanssilattialla myös ite aina kun mahdollista.
Mitä odotuksia on tulevalta Pingisklubi-illalta?
Saada perseet heilumaan ja hiki lentämään. Tarkoitus on luoda intensiivinen, estoista vapauttava elämys, kasvattaa se orgastiseen kliimaksiin ja puhdistaa sieluja. Vaatimattomasti.
Miten Mara, Aapo ja Antti täydennätte toisianne Pingisklubi-illan biisivalinnoissa?
Aapon spesiaalialaa on epäilemättä lantioita hyväilevä laiton funk ja soul. Antti taas kärrää mukanaan luultavasti kokoelman stonerklassikoita. Ite viihdyn jossain laatikon ja genrerajojen ulottumattomissa, ja ajattelin soittaa kaikkea mikä on ikinä mua puhutellu; tunkkasesta esihevistä psykoottiseen progeen, mali-bluesista flamencoon. Tärkeintä on intensiteetti ja energia.
Mitä biisejä ainakin aiot(te) soittaa ja miksi?
Varmoja on esim Airin La femme d'argent, se saa jengin rentoutumaan. Se bassolinja on hypnoottinen. Betty Davisia soitan läpi illan, koska se on unohdettu kuningatar, ja aion tehdä kaikkeni et jengi kuulee sitä. Se nainen on taikaa. Sitte loppuillasta soitan varmuudella King Crimsonin Pictures of a city, joka on yks mun lempibiisejä. Haluan nähä minkälaine humalainen peikkotanssiperformanssi siitä syntyy. Ja paljon muuta, jota ei paljasteta vielä.
Tervetuloa siis, niin Mara Ballsin kuin Pingisklubinkin puolesta! Ilta alkaa Tampereen Klubilla kello 22. Silloin käyntiin pärähtävät musan lisäksi Tummat Tunnit ja ryhmäpingispelit. Sisään maksaa narikan verran. Klikkaa itsesi mukaan tästä.