Leffa- ja tv-musiikista innostuneet rumpalit huhtikuun tiskijukkina

Toiseen Pingisklubiimme on vielä muutama viikko, mutta tässä vaiheessa on hyvä hieman kertoa tulevan klubin dj-kaksikosta, jonka muodostavat Arttu Hokkanen eli dj Arttu ja Mikko Koskinen eli dj mikkomikko.

Rumpaleina paremmin tunnettujen herrojen dj-urat alkoivat, kun Artulta kyseltiin vuoden 2009 alussa kiinnostaisiko häntä mennä joinakin keskiviikko-iltoina soittamaan levyjä Tampereen Dorikseen. Mikko oli tuolloin hänen uusia luokkakavereitaan Tampereen ammattikorkeakoulun elokuva- ja televisioilmaisun -linjalta.

"Meillä oli Mikon kanssa samanlainen innostus tietynlaisia elokuvia ja musiikkia kohtaan. Kaiken lisäksi Mikko oli vaan niin hyvä tyyppi, että oli loogista pyytää häntä dj-kaveriksi", Arttu kertoo dj-parin alkutaipaleesta.

Kaksikko pisti Pretty in Pop -klubin pystyyn. He vetivät viitisen klubia reilun vuoden aikana. Doriksen keskiviikko-illoille ei ollut kovin isoja käviodotuksia, joten musiikkia saattoi soittaa aika vapaasti ilman paineita.

"Hauskoja iltoja... ainakin meille", Arttu muistelee.

Pretty in Popin lisäksi Arttu ja Mikko ovat soittaneet yhdessä levyjä erilaisissa kekkereissä, TTVO-bileissä, Tampere Art Factoryssa ja Reikäreuna -elokuvafestareilla. Kerran heidät on nähty pyörittämässä levyjä jopa pikadeitti-tapahtumassa.

"Tuollaista pientä kivaa siis. Tuskimpa kumpikaan meistä itseään ensisijaisesti dj:ksi kutsuu."

Ensisijainen titteli liittyy tosin sekin musiikkiin. Arttu soittaa rumpuja tamperelaisessa Idiomaticissa, joka alkaa ahkeran kiertämisen ansiosta olla tuttu näky tamperelaisilla keikkapaikoilla. Melodista ja tarttuvaa rockia soittava viisihenkinen bändi tekee parhaillaan debyyttilevyään, jonka on määrä ilmestyä kesän jälkeen.

"Kaikki biisit on nyt äänitetty. Jotain pientä taitaa vielä uupua, kuten jousia muutamasta biisistä. Levy on tällä hetkellä tuottajamme Ercolan miksauksessa", Arttu kertoo.

Syksyyn asti Idiomaticin uutta musiikkia ei kuitenkaan tarvitse odottaa, sillä ensimmäinen sinkku on jo täysin valmis. Sen on tarkoitus ilmestyä ennen kesää, mitä luultavimmin musiikkivideon kera.

Arttu harmittelee, että koska illan viimeisiä hitaita voi soittaa aina vain sen yhden tai joskus ehkä kaksikin, niin aika monta kaunista kappaletta on jäänyt vielä soittamatta. Esimerkiksi Francis Ford Coppolan Dracula-elokuvasta napatun Annie Lennoxin kappaleen Love Song For A Vampiren hän haluaa vielä joskus päästä soittamaan.

Pingiksestä hänelle tulee aina mieleen Forest Gumpin pingiskohtaukset, sillä tulevan klubin dj liittää pingiksenpeluun elokuviin. Joten mikäs sen sopivampaa, kuin viettää Pingisklubi elokuvasävelien tahtiin.

"Olen itseasiassa aika fiiliksissä tulevasta Pingisklubista, ja haluan itsekin päästä pelaamaan. Viime kerrasta on aikaa. Meidän pitää Mikon kanssa vuorotella DJ-kopissa."

Vuorotella täytyy myös dj-esittelyssä. Seuraavaksi Mikko kertoo dj-taustoistaan ja muun muassa siitä, millaista on sovittaa aikatauluja, kun soittaa kahdessa bändissä.

Yournalist ja The Friend -yhtyeet pitävät Mikon kiireisenä

Dj mikkomikko on soitellut levyjä illan verran myös toisen bändinsä Yournalistin soittajien kanssa. Mikon parhaat muistot dj-keikoista ovat syntyneet niistä kerroista, kun joku tulee biisin jälkeen innostuneena kysymään, mitä hän juuri soitti.  

"On hienoa jos joku löytää soittoni kautta jonkun uuden hyvän biisin tai bändin. Vaikka vanhat ja tutut biisit ovat erittäin tärkeitä fiiliksen luojia, arvostan ihan kuuntelijanakin, että dj tarjoilee välillä jotain, mitä kukaan ei ole ehkä vielä kuullut. Mutta mitä tulee hyviin muistoihin, ne ovat hienoja hetkiä kun huomaa saaneensa porukan hyvälle tuulelle ja heidän päänsä nyökkäilemään."

Mikon mukaan hänellä ei taida olla kappaletta, jonka hän olisi kovasti halunnut soittaa, muttei ole jostain syystä päässyt koskaan sitä dj-kopista tarjoilemaan. Hän tosin muistaa, että joskus on jäänyt joku alunperin settilistaan suunniteltu biisi soittamatta siksi, että aika ei ole riittänyt.

"Usein kun dj-keikan jälkeen pakkailee levyjä laukkuun, huomaa, että jäi monta laulua soittamatta. Jonkun biisin kohdalla olen kyllä joskus miettinyt, että sopiikohan se illan linjaan, mutta silloinkin olen yleensä soittanut kappaleen. On tärkeää välillä vähän elävöittää settiä, toki tilanteen mukaan hyvän tai hyvin huonon maun rajoissa."

Muusikkona Mikko on tunnettu Yournalist-bändin rumpalina. Trion muut jäsenet ovat veljekset Oskari ja Santeri Ruohonen. Turkulaiseksi superbändiksi tituleerattu yhtye on tunnettu energisistä, poppia ja progea sekoittavista keikoistaan. Heidän debyyttilevynsä Horrow and terror ilmestyy 18. huhtikuuta. Mikko kuvailee tulevaa albumia monipuoliseksi ja helposti lähestyttäväksi. Se on rock, ja siitä löytyy asennetta ja tunnelmaa. 

"Itsekin odotan innolla, millaisen vastaanoton levyn biisit saavat. Pian se selviää."

Mikko soittaa myös The Friend -yhtyeessä, jossa rumpujen sijasta kyytiä saavat kitarankielet. Nelihenkisen kitararock-bändin debyyttialbumi Athlethic Girls näki päivänvalon alkuvuodesta 2011. Nyt bändi kerää Mikon mukaan uusia voimia ja työstää rauhassa uutta materiaalia. Kiireisellä miehellä on siis aina jokin projekti meneillään.

"Pelkät bändit eivät vielä täytä kaikkea aikaani. Mutta kun joukkoon lisätään toistaiseksi koulunkäynti ja muut projektit niin täytyy myöntää, että aikani on välillä kortilla. Bändien kanssa tilanne on toistaikseksi mennyt aika mukavasti niin, että kun toinen julkaisee levyn, toinen ottaa huilia."

Pingiksessä Mikko ei ole päässyt näyttämään taitojaan, vielä.

"Valitettavasti täytyy myöntää, että pingiksen peluun suhteen minulla ei ole kovin hyviä muistoja. Muistan vaan aina hävinneeni. En osaa sitä nollaakaan. Pingisklubi sen sijaan kuulostaa aivan mainiolta idealta ja odotan ilolla illan konkretisoitumista."

Mikon bändien levyjä on tarjolla huhtikuun 10. järjestettävällä Pingisklubilla, sillä kaikkien peliin osallistuneiden kesken arvotaan jälleen levypalkintoja. Drink Tonight Records tarjoaa The Friendin ja Yournalistin levyjä, minkä lisäksi arvomme tuttuun tapaan myös GAEA Booking & Recordsin levypalkintoja.

Tutustu kaksikon bändeihin klikkaamalla nimistä suoraan yhtyeiden sivuille:

Idiomatic
The Friend
Yournalist

Viisi tuntia pingistä ringissä

Ensimmäinen Pingisklubi on koettu, ja sehän meni vallan mainiosti. Pelit olivat taukoamatta käynnissä yhdeksästä kahteen eli tunnin pidempään, kuin oli alunperin tarkoitus. Mutta eihän innokasta jengiä halunnut estää pelaamasta, kun homma maistui. Monet viipyivätkin Klubilla suunniteltua kauemmin. Lisäksi osa pelaajista kävi illan aikana hakemassa jo kertaalleen palautetun mailansa takaisin, kun halusivat sittenkin vielä yrittää onneaan pelissä.

Kiitos kaikille 70 mailan lainaajalle ja toiselle mokomalle, joka seurasi peliä sivusta ja nautti tunnelmasta sekä Tiistaitummista. Pingisklubin fiilistä kehuttiin kotoisaksi, ja uusiin ihmisiin oli kuulemma helpompi tutustua kuin tavallisena baari-iltana. Eräskin pelaaja kommentoi seuraavaa: "Pelaamassa oli yksi minulle entuudestaan tuntematon tyyppi, joka oli yhtä huono pingiksessä kuin minä. Sen kanssa ruvettiin vuorotellen vitsailemaan, että hähää, tipuit ennen minua."

Osa pelaajista otti taktiikakseen pyrkiä pelin aloitussyötön tekijäksi. "Sitten osuu palloon ainakin kerran", eräs pelaaja naureskeli. Tämä osoittaa, että myös ensikertalaiset uskaltautuivat peliin ja jopa "pääsivät vahingossa finaaliin", kuten eräs tyttö kommentoi menestystään.

Keskittyneet pelaajat eivät hämääntyneet edes dj:iden yrityksestä savuttaa lopun kaksinkamppailuun päässeitä pelaajia. Yksi ryhmäpingispeli kesti noin kymmenen - viisitoista minuuttia, joten pelistä pudonneiden ei tarvinnut kauaa seisoskella, kun uusi peli jo käynnistyi. Eräs Pingisklubin vieraista totesi, ettei osannut arvata pelin olevan niin mukaansatempaavaa. "Jos itse putosin, jäin mielenkiinnolla seuraamaan, miten muiden käy."

Monen Pingisklubille tulleen oli ollut ennen iltaa vaikea hahmottaa, miten peli oikein loppujen lopuksi etenee. Säännöt kuitenkin selkenivät nopeasti ja mukaan oli helppo hypätä. Tuomaria ei tarvittu, kun pelissä luotettiin kollektiiviseen sääntöjen noudattamiseen. Parhaat pelaajat eivät kiusanneet muita pahoilla syötöillä, vaan iskivät verkon taakse kohtuullisen helppoja palloja.
 

Dj:t Antti Reikko ja Markus Perttula soittivat leppoista ja hyväntuulista musiikkia. Monet kappaleista olivat sellaisia, jotka baareissa harvemmin soivat. Illan aikana kuultiin muun muassa Florence & The Machinea, Patrick Watsonia, Elliot Smithia, Arcade Firea ja Vetoa. Usein tuli myös heristettyä korviaan, että onpas hyvä biisi, jota en ole aiemmin kuullutkaan. Pingiksen tauottua ilta jatkui tanssilattialla aina puoli neljään saakka.

Kaikkien peliin osallistuneiden kesken arvottiin GAEA Booking & Recordsin albumit: Reginan Soita mulle, Burning Heartsin Extinctions, Death Hawksin Death & Decay, French Filmsin Imaginary Future ja Pindandwefallin Time is right for romance, baby.

Pingisklubi <3 Tiistaitummat taas 10. huhtikuuta kello 21 alkaen.

Ping pong ja tervetuloa!

Avajaisklubin dj:t sukeltavat folk-indien ytimeen

Kuten aiemmin olemme kertoneet, Pingisklubin avajaisissa levyjä pyörittävät muusikot Antti Reikko ja Markus Perttula. He saivat kunnian olla Pingisklubin ensimmäinen dj-pari. Kyselimme kaksikolta hieman heidän dj- ja muusikkotaustastaan ja pyysimme paljastamaan, mitä he aikovat 6. maaliskuuta pingiksenpelaajille soittaa.

Pingisklubilla tehdään historiaa heti ensimmäisestä illasta lähtien, sillä dj-parin toinen osapuoli Antti Reikko astuu tiistaina ensimmäistä kertaa dj-koppiin.

"En vielä oikein osaa odottaa mitään dj-pönttöön menemiseltä. Lähinnä jännittävät tekniset asiat, mutta ehkäpä Markus jeesaa."

Antti tunnetaan alunperin turkulaisen tällä hetekllä hiljaisempaa elova viettävän rockbändi Johnny Superheron laulaja-kitaristina. Nykyisin hän käyttää muusikon lahjojaan enimmäkseen yhtyeessään Korian Kitten Riot.

Ensimmäisen, Koria Kitten Riotin nimeä kantava levy julkaistiin loppuvuodesta 2009. Tuolloin akustispainotteinen, lempeää ja melodista rockia soittava bändi oli lähinnä Antti ja rumpali Tuomas Lankinen, mutta nyt kokoonpano on kasvanut viisihenkiseksi yhtyeeksi. Siihen kuuluvat rumpali Eino Anttila, basisti Lasse Toimi, steelpedalisti Olli Rahkonen ja kosketinsoittaja Teemu Vänskä.

Kakkosalbumi The Lows and The Highs näki päivänvalon viime vuoden lopulla. Sen myötä Koria Kitten Riot kiersi juuri Saksaa viiden keikan verran. "Kiertue meni loistavasti ja oli varmastikin hauskimpia juttuja, joissa olen koskaan saanut olla osallisena. Soitimme viisi keikkaa, yleisöä riitti, ja sain kasapäin uusia ystäviä", Antti kertoo Saksan meiningeistä.

Antin kädenjälki näkyy myös suomalaisessa leffamaailmassa. Koria Kitten Riotin biisi At the end of the world soi pari vuotta sitten Johanna Vuoksenmaan ohjaaman Toinen jalka haudasta -leffan tunnuksena. Parhaillaan leffateattereissa pyörivän Samuli Valkaman ohjaaman Hulluna Saraan -elokuvan Antti on puolestaan leikannut.

Pingis-kokemukset Antilla rajoittuvat lähinnä lastenleireihin 1990-luvun hämärään. Hän muistelee lajin olleen ainakin silloin hauskaa, ja ryhmäpingis kuulostaa herran mielestä villiltä.

Antti listasi perusteluineen viisi biisiä, jotka aikoo soittaa:

1. Sean Lennon - Parachute

Koska Lennonin Friendly Fire -levy on tällä hetkellä kovassa kuuntelussa.

2. Jonathan Wilson - Can We Really Party Today

Wilsonin levy on yksi viime vuoden parhaista tuttavuuksista, plus biisin otsikon kysymys on aiheellinen Koria Kitten Riotin Saksan kiertueen jälkimainingeissa.

3. Sir Simon Battle - Goodnight, Dear Mind...

Ehkä viime vuoden paras levy, jota kukaan ei tiedä.

4. Wilco - I'm The Man Who Loves You

Yankee Hotel Foxtrot on yksi parhaista levyistä ikinä! Itse ainakin sekoaisin, jos sitä joku joskus jossain soittaisi. 

5. The Beatles - Tomorrow Never Knows

Kipeän kova tanssibiisi, jonka olen itse aina halunnut kuulla baariympäristössä.

Antti lupaa siis illalle monipuolista tunnelmiontia ja harvinaisia helmiä. Antakaamme seuraavaksi vuoro dj-parin toiselle osapuolelle, Markus Perttulalle.

Pingis oli Markukselle erittäin kova juttu, kun hän oli pieni. "Olin vain kovin huono siinä kuten kaikessa urheilussa", avakaisklubin dj kommentoi.

Markuksen dj-historia on satunnainen, mutta herran kertoman mukaan nautinnollinen. Hänet on voinut nähdä pyörittämässä levyjä dj markusmarkus -nimellä. Hän ja dj leppäkerttu ovat HANDSONIT dj's -nimen takana.

Ensimmäinen Markuksen musiikkijulkaisu oli kolme akustisella kitaralla säestettyä biisiä sisältänyt Lounaasta luoteeseen -ep. Suomenkielinen folkpoprock noteerattiin musiikkilehdistössä jo vuonna 2010.

Tulevan debyyttilevyn julkaiseminen on mysteeri itse Markuksellekin, mutta hän lupaa sen ilmestyvän tänä vuonna. Vahvalla ja tunteikkaalla äänellä laulava Markus on saanut taustalleen bändin, johon kuuluu triona itse laulaja-kitaristin lisäksi sellisti-laulaja Magdalena Valkeus ja rumpali Toni Turpeinen. Sekstettinä lavalla nähdään myös bassossa Joona Liesilinna, koskettimissa Mertta Hätinen ja sähkökitarassa Pekka Alisaari.

Markukseen voi tutustua jo Pingisklubia edeltävänä viikonloppuna, kun hän on soolokeikalla Ravintola Artturissa lauantaina 3. maaliskuuta.

Pingisklubin ennakkomaistiaisina Markus kokosi pienen soittolistan, joka kantaa nimeä The Suburbs.

"Kyseessä on yllättävän samanhenkisiä tarinoita rakkaudesta, jotka Damon Albarn tiivistää yhteen lauseeseen "London loves the way people just fall apart". Eli kaupungista riippumatta, hajotkaamme kaikki hyvän musiikin kappaleiksi!" Markus toivottaa.

Lopuksi vielä Markuksen TOP 5 - The Suburbs:

1. Elliott Smith - L.A.

2. Jeff Buckley - Vancouver

3. The Smiths - London

4. Beirut - Nantes

5. Interpol - NYC

+6. Blur - London Loves

Nainen ping pong -julisteiden takana

Pingisklubin visuaalisen ilmeen, eli häikäisevän logon ja pirteän julisteen on luonut Göteborgissa asuva graafikko Sallajohanna eli Salla Kirjalainen. Hänet on siis esiteltävä!

Lapsena Sallan haaveammatti oli mäkihyppääjä, mutta korkealla liitämisestä haaveilun ohella kaikenlainen värittäminen ja muovailuvahanpyörittely kiinnosti häntä tavallista enemmän.
“Jossain vaiheessa hommalle löytyi nimikin, graafinen suunnittelu. Ehkä viimeistään yläasteella kuulin jostain Taikista, eli Taideteollisesta korkeakoulusta, jossa askartelusta voisi opiskella ihan ammatin.”

Sallan mukaan otti muutaman vuoden ennen kuin hän pääsi opiskelemaan. Trukkikuskin ura katkesi lopulta, kun hänet valittiin Lapin Yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan.

“Rovaniemellä viihdyin vuoden ja sen jälkeen minut hyväksyttiinkin Taikkiin, jossa tein kandin graafisesta suunnittelusta kiltisti tavoiteajassa.”

Rovaniemellä opiskelun jälkeen Salla hapuili työelämässä vuoden verran, mutta siitä tylsistyneenä päätti nauttia opiskelusta vielä vaihdon verran eksoottisessa Ruotsissa.

“Göteborgissa olin vieraillut kerran festareilla ja kaupungista oli jäänyt jänskä mielikuva. Sen lisäksi entinen duunikaveri kehui paikallisen taideyliopiston HDK:n monialaista maisteriohjelmaa. Sen rentoon ja inspiroivaan meininkiin sitten lopulta tykästyin niin paljon, että jäin tänne suorittamaan koko maisterin tutkinnon”, Salla raportoi Ruotsin länsirannikolta.

Kun graafikot tuppaavat Sallan mukaan jurottamaan yksinään läppärinsä takana, on HDK:lla opiskeleminen pakottanut ja kannustanut tutustumaan design- ja taidekenttään laajemmin. Käytännössä se on tarkoittanut muun muassa sirkkelin ja hitsaamisen opettelua. Tärkein oppi on kuitenkin ollut monialainen yhteistyö, isojen projektien hallinta ja sitä kautta oman spektrin laajentaminen.

Salla inspiroituu hyvästä jengistä ja lahjakkaista tyypeistä ympärilläni. Hänen mielestään luovalla alalla on asiat hyvin, kun ideoita koetellaan ja kehitellään kimpassa ilman turhaa pingotusta.

Nuori graafikko tykkää myös haastaa ajatteluaan seuraamalla varsinkin nykytaidetta aktiivisesti. Hänen mielstään sillä kentällä tehdään monesti sykähdyttävämpiä juttuja kuin designissa.

“Terveellistä olisi harrastaa enemmän juttuja, jotka eivät liity ammattiini. Esimerkiksi pyöräily ja uiminen toimivat hyvin - niin ja tietysti live-musa! Seuraavaksi vuorossa ovat Justicen ja The Drumsin keikat”, Salla hehkuttaa.

Kysymykseen, millaista graafista suunnittelua Salla haluaa tehdä, hän heittää missivastauksen: maailmanparannus kiinnostaa.

“Välillä näissä hommissa unohtuu se oman työn perimmäinen pointti. Rahasta sitä huomaa tukevansa visualistin roolissa vaikka minkälaista huttua. Sen verran hippi olen, ettei minua mainostoimistoon enää saa. Sen sijaan työn alla on löytää oma paikka siinä designin ja taiteen leikkauspisteessä.”

Salla listasi top 5 aamujoraus-duuniinlähtö-biisinsä:

1. Prince - Let's go crazy
2. Die Antwoord - Wat Kyk Jy
3. Simian Mobile Disco - Hotdog
4. Eddie Murphy - Party All The Time
5. Kavinsky - Nightcall 

Sallan ensimmäiselle Pingisklubille suunnittelemat julisteet näyttävät tältä:

Sallajohannan nettisivut löytyvät osoitteesta sallajohanna.com.