Ei retroilua, vaan 60- ja 70-lukujen ajatonta musiikkia

Ryhmäpingiksen ja tuoreiden dj:iden nimeen vannova tamperelainen Pingisklubi järjestetään jo kolmatta kertaa. Sitä ennen dj-esittelyjen piinapenkkiin istuivat tulevan klubin tiskijukat Mikko Heikkinen ja Antti Karjalainen Kotoisat sävyt -yhtyeestä sekä Suomen tullissa soittava Sami Heikkilä. Luvassa on paljastuksia siitä, minkälaista musiikkia ja miksi Pingisklubilla tullaan tiistaina 15. toukokuuta oikein kuulemaan. Tällä kertaa saatte nauttia dj-esittelystä kysymys-vastaus-muodossa.

Kotoisten Sävyjen Mikko ja Antti sekä Suomen Tullin  Sami valmiina kertomaan dj-vierailunsa salat.

Illan teemana on 60- ja 70-lukujen rock ja pop. Mikä tuon ajan musiikissa viehättää?

M: Varmaan tuon ajan musassa viehättää sen ajattomuus. Vähän ehkä kornia sanoa näin, mutta niin se vain on. Toisaalta tuohon 20-vuoteen (60-70-luku) mahtuu niin paljon erilaisia juttuja, että lienee mahdottomuus tiivistää sitä johonkin tiettyyn asiaan. Voisi kai siis sanoa, että ajattelin soittaa ajatonta rockia ja poppia ja poprockkia, joten 60- ja 70-lukulaisessa hengessä harharetkiä myös muille vuosikymmenille voi olla luvassa. Populaarimusiikki on niin universaali kieli, että kaikki on ammennettu lopulta samasta laarista – en ymmärrä ollenkaan puhetta tämmösestä "retroilusta". Se on mun perustelu sille, että levylautasella pyörähtää myös iällisesti nuorempaakin musaa.
A: Hyvät kappaleet niinkö millä tahansa vuosikymmenellä. Varmaan siinä on lisämausteena joku illuusio ajasta, jolloin ei oo eläny.

S: Soundi, groove, jytke ja rytke. Myös psykedelia ja kaikki "kivat hippijutut". Se suunnaton määrä hyvää musiikkia, mitä kaikkea ei ikinä ehtisi kahlata läpi.

Mikä on ollut 60- ja 70-lukujen coolein juttu?

M: Samettihousut.
A: Samettihousut.

S: Esimerkiksi britti-invaasio, suomirockin (ja progen) tuleminen ja nousu (ja tuho). Sammarit, hipit ja Woodstock. Leonard Cohen on ehkä kuitenkin se kaikista coolein, vai oisko se Dylan?

Top 5 -biisit, joita aiotte soittaa ja perustelut?

Mikko: En kyllä osaa vastata, en osais sanoa edes top-5 huonoimpia piisejä.
Antti: Ei mittään hajua. Little Richardin Lucille on ainakin kova.

Sami: Top 5 -biisit mitä en (kai) aio soittaa, koska tässä vaiheessa en ihan tiedä mitä aion soittaa ja olisi liian vaikea päättä viisi parasta.

1. Black Sabbath - Paranoid. Tuskin sen enempää tarvitsee asiaa ruotia.
2. Deep Purple - Smoke on the water. Ärsyttävyyteen asti kuultu ja kulutettu.
3. Beatles - Yesterday. Kulutusjuhlaa olisi tämäkin ja turhan vaisukin.
4. Ihan mikä vain Abban biisi, koska Abbaa.
5. Juice Leskinen - Marilyn. Öööö...

Oletko soittanut levyjä dj:nä aiemmin, jos kyllä niin missä ja millasta se oli? Tai vaihtoehtoisesti, mikä on fiilis dj-debyytin alla?

A: En oo aikasemmin soittanu. Aivan hyvä fiilis. 

M: Mulla ei ole aikaisempia dj-kokemuksia, mutta dotan kyllä innolla! Saa nähä, miten hommasta suoriudutaan.

S: Torniossa tuli soitetltua levyjä kuukauden verran levyjä paikallisessa yökerhossa muutama vuosi sitten. Silloin sai soittaa ainoastaan talon omia levyjä (Ysäriteknoa ja päivän tanssihittejä), joten mitään mahtavaa se ei ollut. Nyt ajattelin soittaa pelkästään vinyylejä, joten se vähän jännittää, mutta koitetaan selvitä ei selvänä kaiketi.

Tehän olette kaikki musiikin kanssa tekemisissä pääasiassa bändihommien kautta. Mikko ja Antti, Kotoisten Sävyjen jäsenistö asuu akselilla Oulu-Tampere-Helsinki. Miten näillä välimatkoilla bändin pyörittäminen onnistuu?

M: Kyllähän siinä on omat haasteensa. Totta kai optimaalinen tilanne olisi, että samassa paikassa asuttais, mutta kyllä se pyörii edelleen hyvin!

Mikko ja Antti, Kotoisten Sävyjen lähitulevaisuuden suunnitelmat?

M: Totta kai keikkoja tullaan taas tekemään. Syksylle on suunnitelmissa taas vähän reilumpaa kiertuetta. Myös kolmas levy on ajankohtainen, ja sen parissa työskennellään. Se julkaistaan, kun aika on kypsä! Laakereilla ei olla lepäilty.

 
Sami, Suomen Tulli puolestaan julkaisi debyytin Uuteen maailmaan maaliskuussa. Mikä on fiilis, kun debyytti on ulkona?

S: Hyvä fiilis on tietysti, ja palautekin on ollut melko hyvää.

Sami, miten kuvailisit albumianne kolmella sanalla?

S: Lämmin, synkkä, toiveikas.

Sami, myös teidän bändillenne kertyy matkustuskilometrejä, sillä asutte akselilla Tornio-Tampere-Helsinki. Miten homma toimii?

S: Eihän se mitään herkkua aina ole, ja säädön määrä on melkoinen, mutta pysyypähän hommat aika tuoreina. Uuden materiaalin treenaminen on joskus melko hidasta ja haastavaa. Soitto kuitenkin sujuu lähes aina ja onneksi ympärillä on loistavia muusikoita. Eli voisi olla paljon huonomminkin asiat.

Sami, millaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia teillä on?

S: Alkukesästä muutama keikka Sävyjen kanssa (enempi olisi suotavaa). Loppukesästä olisi tarkoitus alkaa äänittämään seuraavaa pitkistä ja ehkäpä joku splittisinkkukin Sävyjen kanssa tipahtaa syksyllä?

Millaisia kokemuksia teillä on pingiksestä?

A: Sivarissa tuli lätkittyä. Omaan äärettömän kovan kämmenlyönnin! 

M: Mun kokemukset pingiksestä rajoittuu hatariin muistikuviin jostain ylä-asteelta, missä sitä on muutamia kertoja testailtu. Pitänee katsastaa Forrest Gump, että pääsee fiilikseen!  

S: Huonoja ja vain huonoja. En osaa enkä jaksa opetella.

Millaset odotukset teillä on Pingisklubista?

M: Itse en ole kertaakaan vielä ennättänyt katsastamaan menoa ihan paikan päälle, joten käytännön odotuksia ei juurikaan ole. Odotan siis mielenkiinnolla. Mutta olettaisin ainaki, että jotkut siellä levyjä pyörittää ihan aamuyöhön asti! 

A: Soitetaan hyvvää musiikkia ja tyypit läiskii palloa hyvässä sivumyötäsessä, eli kovat on odotukset.

S: Hyvät odotukset on, toivottavasti soittokelpoisia levyjä vain on tarpeeksi! (Ainakin Beatlesia on tarpeeksi.)

Hippiajan ja rockin kultakauden tunnelmiin uppoudutaan siis Tampereen Klubilla tiistaina 15. toukokuuta. Pingisklubi <3 Tiistaitummat ilta yhdeksästä aamuneljään, eli tervetuloa nauttimaan ryhmäpingiksestä ja hyvästä musasta!

 Pingisklubin ilmeen on suunnitellut Sallajohanna.